Transcript Sellaiseksi_8

Sellaiseksi on Suomen
historia kirjoitettu
Prof. Seppo Hentilä http://www.valt.helsinki.fi/blogs/shentila/
Yhteiskuntahistorian luentosarja kl 2011
to klo 16.15–17.45 U 35 ls alkaen to 20.1., kertaustentti 14.4.
Korvaavuus:
* 3 op (luennot ja tentti tai oppimispäiväkirja)
* 5 op (edellisten lisäksi esseetehtävä 2 op).
Voidaan käyttää kohtiin 6 (sivuaineopiskelijat) 10.2a, 10.2b,
11.1, 11.3 tai 14.
•Luento_7. 24.3.
Kesän 1944 torjuntavoitto sotien lopputuloksen erityismerkitys
Torjuntavoitto 1944
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pidäkkeet katosivat
Emme ”voittaneet” vain talvisotaa vaan nyt myös
jatkosodan
Pääministeri Paavo Lipposen multimedianäytäntö
Hämeenlinnan tykistömuseossa 18.1.2002 Ruotsin
pääministerille Göran Perssonille juhannuksen jälkeen
1944 käydystä Talin - Ihantalan taistelusta, joka oli
Pohjoismaiden kaikkien aikojen suurin
Persson: Ruotsi voi olla Suomelle kiitollinen, nyt voin
ymmärtää suomalaisia paremmin, meillä on paljon
yhteistä, mutta on hyvä tuntea myös historiamme
erilaisuus
40 000 suomalaista pysäytti 150 000 puna-armeijalaisen
hyökkäyksen
Apuna saksalaisten lainaama Kuhlmeyn lento-osasto ja
Saksasta viime hätään saadut panssarinyrkit
Torjuntavoitto turvasi tien kohtuulliseen rauhaan
Suomalaiset menettivät kaatuneina ja haavoittuneina
8 000, venäläiset 22 000 miestä
Suomen sotaveteraaniperinnön vaaliminen
Paavo Lipponen esitti kesällä 2004 Tali-Ihantala
-museon perustamisesta Lappeenrantaan
Ennen muuta kyse sotasukupolven työn
kunnioittamisesta sekä siihen liittyvän arvokkaan
perinnön siirtämisestä tuleville polville
Hankkeen toteuttaminen perusteltua myös siksi, että
museo voidaan perustaa nykyajan tekniikkaa hyväksi
käyttäen siedettävillä kustannuksilla
Esimerkki toteutuksesta Caenin kaupungin Memorialmuseo Ranskan Normandiassa
Pari vuotta sitten museohanke hiipui taloudellisista syistä
Erillissotateesi
Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto
katsoi käyvänsä Neuvostoliittoa vastaan
erillistä sotaa, joka oli saanut oikeutuksensa
siitä, että Suomi oli ollut talvisodassa
hyökkäyksen uhri
Jatkosodan moraalisesti hyväksyttävänä tarkoituksena
oli korjata Suomen kärsimät vääryydet
Erillissodan tuli johtaa erillisrauhaan, joka palauttaisi
Suomelle siltä riistetyt alueet
Ajatusta erillissodasta ei häirinnyt tai kumonnut
hyökkäysvaiheessa korostunut Suur-Suomi -intoilu
Suomen sotilaallinen johto oli jo talvesta 1942–43, siis
Stalingradin taistelusta lähtien vakuuttunut siitä, että
Saksa häviää sodan ja Suomen on mahdollisimman pian
päästävä siitä irti
Pääministeri Edvin Linkomiehen hallitusta nimitettiinkin
"rauhankabinetiksi”
Venäläisten suurhyökkäys 9.6.1944 oli odottamaton
tyrmäysisku, joka mursi aukon Kannaksen rintamaan ja
aiheutti laajaa pakokauhua
Neuvostojoukkojen oletettiin kokoontuneen Karjalan
kannakselle lepäämään; Mannerheimin mielestä
"lievimmin sanoen omituista, että venäläiset ryhtyivät
hyökkäämään Suomeen”
Huomaa: liittoutuneiden maihinnousu Normandiaan
6.6.1944
22.6.1944 saapui Helsinkiin ja ennalta ilmoittamatta
Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop
Vaati Suomelta sitoutumista Saksan liittolaiseksi
Seuraavana päivänä Tukholman kautta viesti Moskovasta
– ehdoton antautumisvaatimus
Näin Suomi joutui kahden suurvallan puristukseen
Antautumisen pelättiin johtavan neuvostojoukkojen
miehitykseen
Sitoutuminen Saksaan ja sodan jatkuminen loppuun
saakka olisi merkinnyt Suomen joutumista
taistelutantereeksi
Ryti-Ribbentrop-sopimus
Ryti lähetti ”omissa nimissään” Hitlerille kirjeen, jossa hän
sitoutui sodan jatkamiseen Saksan rinnalla loppuun
saakka
Standarditulkinta: Kirje hämäsi Hitlerin, jolle lupaus oli
riittävä takuu
Se hämäsi Yhdysvaltain hallituksen, joka antoi Suomen
lähettiläälle Hj. Procopélle lähtöpassin Washingtonista
Se hämäsi ruotsalaiset, jotka julistivat Suomen lopullisesti
menetetyksi
Se hämäsi kotimaisen rauhanopposition – Paasikiven,
Kekkosen, jne.
Markku Jokisipilä rikkoo myytin, jonka mukaan presidentti
ja hallitus tekivät eduskunnalle palveluksen, kun
liittosopimus tehtiin vain Rytin nimissä
Jokisipilä, Markku: Aseveljiä vai liittolaisia? Suomi,
Hitlerin Saksan liittosopimusvaatimukset ja RytinRibbentropin sopimus. SKS. Helsinki 2004 . 471 s.
Keskeinen todistusaineisto myyttiä vastaan on se, että
Ryti itse halusi viedä sopimuksen eduskuntaan
Kun Linkomies ja Mannerheim asettivat Rytin seinää
vasten, hän suostui antamaan sitoumuksen omissa
nimissään
Jälkeenpäin on todettu, että olennainen osa Saksan-apua
oli saatu jo aikaisemmin
Panssarinyrkkejä ja panssarikauhuja oli tuotu Saksasta jo
huhtikuussa, 70 lentokonetta käsittävä lento-osasto
Kuhlmey ja saksalaisen jalkaväkidivisioonan ensimmäiset
osat Virosta Suomeen ennen kuin Ryti lähetti kirjeensä
Hitlerille
Saksalaisdivisioonan osuutta Viipurinlahden
torjuntataistelussa heinäkuun puolella on pidetty
merkittävänä; näyttävin oli Kuhlmey-osaston Stukasyöksypommittajien panos
Rytin uhraus ei pelastanut Suomea
Rytin antama vakuutus Suomen pysymisestä Saksan rinnalla
ei ollut sotilaallisesti eikä poliittisesti välttämätön
Hitler teki historiallisen linjauksen jo 12. kesäkuuta 1944:
”Niin kauan kuin suomalainen taistelee, apua annetaan; heti
kun hän neuvottelee, lähetykset katkaistaan.”
Perinteisen näkemyksen mukaan Ryti uhrasi sitoumuksellaan
oman poliittisen uransa ja pelasti Suomen
Markku Jokisipilä arvioi, että Ribbentropin vaatimus
liittosopimuksesta oli Saksan poliittista bluffia: aseapua olisi
todennäköisesti saatu, vaikka Rytin kirjettä Hitlerille ei olisi
milloinkaan lähetetty
Jokisipilä:
"Erillissodasta puhuminen oli keinotekoista ihan alusta saakka,
koska koordinoituja operaatioita Neuvostoliittoa vastaan alettiin
Suomen ja Saksan sotilasjohtojen kesken suunnitella jo vuoden
1940 puolella.”
”Jo keväästä 1941 alkaen oli kummankin maan sotilaallisessa
päämajassa selvää, että tähän operaatioon tullaan käymään
yhdessä.”
"Erillissota terminä ja ajatusrakennelmana ennen kaikkea oli
terapeuttinen ajatus, jolla pyrittiin perustelemaan länsivalloille ja
Pohjoismaille, miksi Suomi oli ajautunut samaan kelkkaan
Hitlerin Saksan kaltaisen totalitaarisen diktatuurin kanssa."
Ajopuuteorian tapaan myös erillissota-teesi on
historiallinen myytti, sota-aikana propagandistisiin
tarkoituksiin kehitetty ja myöhemmin tehtyjen ratkaisujen
oikeuttajana toiminut hypoteettinen ajatusrakennelma
Viimeistään Ryti-Ribbentrop-sopimus romutti Suomen
teesin erillissodasta Neuvostoliittoa vastaan
Juhannuksen 1944 jälkeen Yhdysvallat katkaisi kokonaan
suhteensa Suomeen
Jokisipilä itse luonnehtii koko erillissotaa siihenkin
saakka ”illusoriseksi”- Suomi oli Saksan de factoliittolainen
Jatkosota ei olisi milloinkaan syttynyt ilman Saksan
hyökkäystä Neuvostoliittoon
Suomi ei olisi ilman Saksan aineellista ja strategista tukea
kyennyt käymään menestyksellistä sotaa Neuvostoliittoa
vastaan
Onko Suomi osavastuussa natsien rikoksista?
- sitähän eivät edes sodan voittajat Suomen kontolle
sälyttäneet
Suomi taisteli joka tapauksessa sodan lopputuloksen
näkökulmasta ”väärällä puolella”, oli koko demokraattisen
lännen vihollismaa – tämä on niitä asioita, jotka Suomessa
on haluttu unohtaa
Saksa ei missään vaiheessa vaatinut avustaan poliittista tai
taloudellista hintaa – paitsi Saksan liittotasavalta 1972
vastavetona Suomen esiin nostamille Lapin tuhojen
korvauksille (!)
Säröjä jatkosodan kuvassa
Torjuntavoitto-kertomuksen rinnalle on 2000-luvulla
noussut aivan vastakkaisia uusia kertomuksia jatkosodan
nurjalta puolelta
Niistä mainittakoon:
•Suomalais-saksalaisen aseveljeyden ”takapuoli”
•Sotavankien luovutukset saksalaisille
•Julmuudet sotavankeja kohtaan
•Sotavankien korkea kuolleisuus suomalaisten käsissä
•Itä-Karjalan siviiliväestön keskitysleirit
•Rintamakarkuruus kesällä 1944
•Omien suorittamat teloitukset
Torjuntavoittotulkinnan edustajat tarkastelevat kesän
1944 taisteluja irrallaan aiemmista tapahtumista ja
ennen kaikkea niistä offensiivisista sodanpäämääristä,
jotka 1941 hahmoteltiin
1990-luvulla historiantulkinnoissa tapahtunut
uuspatrioottinen käänne on kadottanut, osin
tiedostamatta mutta osin täysin tietoisestikin, monet
jatkosodan vähemmän mairittelevista episodeista
Suur-Suomi-ideologia
”Suomi ottaa Karjalan, Saksa ottaa Suomen”
Jo kesällä 1941 Hitler näytti tulleen sille kannalle, että
Suomen tulisi olla Saksasta erillinen, mutta siihen
liittosuhteessa sidottu valtio (Bundesstaat)
Suomen ulkopoliittinen johto varoi esittämästä poliittisia
sodanpäämääriä – muita kuin talvisodan hyvittämisen
Sotilasjohto katsoi Itä-Karjalan miehityksen
turvallisuuspoliittisesti välttämättömäksi
Sai säännöllisesti poliittisen johdon siunauksen
esittämilleen tavoitteille
Itä-Karjalan hallinnon suunnittelu alkoi jo kesäkuun
puolivälissä 1941
”PM – Suunnitelma eräiksi toimenpiteiksi Itä-Karjalan
kysymyksessä” 16.6.1941
Alueen väestön suomalaistamisohjelma:
•Herätettävä luottamus siihen, että he todella
jäävät Suomen yhteyteen
•Alueen väestö puhdistettava vieraista aineksista, jäljelle
jäävät voitava varauksetta lukea suomenheimoisiksi
•Osoitettava ulkovalloille, että Suomella on halu ja kyky
pitää Itä-Karjala
•Karjalan väestön keskuudessa saatava aikaan aktiivinen
tahto liittyä Suomeen
Historioitsija Eino Jutikkalan ja maantieteilijä Väinö
Auerin laatima tilaustyö ”Finnlands Lebensraum”
(1941)
Jalmari Jaakkola: Die Ostfrage Finnlands – päätössanat
”Neuvostoliiton ikeen alaisena elää vanha ja lukuisa
karjalaisten, inkeriläisten ja edellisille sukua olevien
vepsäläisten muodostama väestö, joka on historian
kuluessa ja monissa muodoissa ilmituonut
vapaudenrakkautensa ja tahtonsa irtaantua Venäjän
herruudesta ja joka on vastoin juhlallisimpia suomalaisvenäläisiä sopimuksia ja ristiriidassa Euroopan yleisen
oikeustajunnan kanssa syösty bolševististen
vallanpitäjien toimesta sellaiseen kansalliseen ja
sosiaaliseen kurjuuteen, ettei Suomi voi tämän väestön
ydinvaltiona sitä vaieten sivuuttaa .”
Keskitysleirit olivat yksi seuraus jatkosodan alkuperäisistä
tavoitteista ja niiden käytännön toimeenpanosta
Kesällä 1941 Suomi lähti palauttamaan talvisodassa
menetettyjä alueita ja ottamaan sen päälle korkoja, ts.
strategisesti edullisempaa ns. kolmen kannaksen rajaa
Stalingradin 1943 jälkeen nämä tavoitteet unohdettiin ja
määriteltiin sota uudelleen kansallisen olemassaolon ja
demokraattisen hallitusmuodon puolesta käydyksi
puolustussodaksi
Tämä jälkimmäinen versio on viimeistään kesän 2004
torjuntavoiton 60-vuotisjuhlallisuuksien jälkeen ollut yleisessä
tietoisuudessa vallitseva tulkinta
Jatkostotakeskustelun historiapoliittiiset konjunktuurit
•Sotavuodet ennen Stalingradia – ekspansiivinen
erillissota
•Sotavuodet Stalingradin jälkeen – defensiivinen
erillissota
•Välirauha 1944 – kritiikki rauhanehtojen
kohtuuttomuutta vastaan
•Sotasyyllisyysoikeudenkäynti 1945–46 – syyttömyyden
puolustus
•YYA-sopimus, huhtikuu 1948 – aseveljeyden hinta,
määritti Suomen kansainvälistä asemaa seuraavat 40
vuotta
•Arvi Korhosen luotsaama ”henkinen aseveljeys”
•Ajopuuteoria dominoi Suomessa historiankäsitystä
1960-luvun alkuun
•Ulkomaalaisten interventio – Lundin, Upton, Krosby –
1950- ja 1960-luvulla
•”Puun- ja kuoren välissä” ja ”koskiveneteoria” 1970ja 1980-luvulla
•Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa –
uuspatriotistisen historiantulkinnan nousu –
talvisodan ihmeen rinnalle kesän 1944 torjuntavoitto
•Arvonpalautus – suojeluskunnat, lotat, sotaansyylliset,
sotaveteraanit, kenraali Ehrnrooth-ilmiö
•Sotavuosien merkityksen korostuminen yhä enemmän siitä
näkökulmasta, että Suomi turvasi itsenäisyytensä ja
demokratiansa omin voimin eikä joutunut
kiitollisuudenvelkaan kenellekään
•(Harha)käsitys, jonka mukaan Suomi kävi sotaansa
puhtaammin asein kuin muut, vahvistui
•Irtiotto molemmista 1900-luvun diktatuureista – selittää
erillissotateesin sitkeähenkisyyden
On tietysti totta, että toisen maailmansodan tapahtumien
kansainvälisessä vertailussa miehittäjä-Suomen synnit
ovat, jos niitä aletaan suhteellistaa, kovin pieniä
Talvi- ja jatkosotien urotekoja ei kuitenkaan tulisi käyttää
unohtamisen keppihevosina
Tietoisuus Suomesta miehittäjävaltiona ja suomalaisten
keskitysleirien tuhansista nälkä- ja tautikuolemista kuuluu
suomalaiseen toisen maailmansodan historiaan siinä kuin
Raatteen tie tai Tali-Ihantalan murskattu teräskin
Sotaveteraanien kunnian ei pitäisi menneisyyden
totuudenmukaisesta käsittelystä heilahtaa minnekään
suuntaan
Samaten pitäisi myös "suurimman suomalaisen" kuvaan
mahtua muitakin kuin vain niitä kaikkein kirkkaimpina
loistavia sävyjä